Jälkipuinti: Ricky-Tick Big Band ja Julkinen Sana

Ricky-Tick Big Band ja Julkinen Sana vetivät Teltan täyteen: yleisöä oli saapunut paikalle noin tuhat henkeä! Heti ensimmäisestä kappaleesta alkaen oli selvää, että seuraavan reilun puolentoista tunnin aikana bändi tulisi ottamaan tiukan otteen koko yleisöstä. Ricky-Tick Big Band ja Julkinen Sana ovat onnistuneet yhdistämään jazzin ja räpin aivan ainutlaatuisella, hyvin svengaavalla tavalla. Tunnelman noustessa kattoon oli hyvin helppo ymmärtää miksi Ricky-Tick Big Band ja Julkinen Sana ovat saaneet niin paljon mediahuomiota sekä ylistäviä kommentteja. Joudun kuitenkin tunnustamaan, että minä olin yksi niistä harvoista Teltassa olleista joihin illan meininki ei täysin uponnut. En oikein osaa itsekään sanoa mikä jäi puuttumaan, sillä esiintyjät olivat taitavia, meininki mahtava ja minulla oli kova halu oikeasti innostua keikasta. Tästä huolimatta varovasti jammailin yleisön mukana ja poistuin Teltasta hymy kasvoillani. Kaikista Teltassa näkemistäni esiintymisitä juuri Ricky-Tick Big Bandin ja Julkisen Sanan keikka oli kaikesta huolimatta ehkä se lämminhenkisin ja unohtumattomin.

-Yelena

Kuvaaja Ville Munter

Kuvaaja Ville Munter

Kun astuin Telttaan sisään ennen Ricky-Tick Big Bandin ja Julkisen Sanan keikkaa, oli aistittavissa, että nyt on tulossa hyvä keikka. Katsojia oli valtavasti, Teltta oli aivan täynnä, tunnelma käsinkosketeltava.

Kun ensimmäiset tahdit alkoivat soida ajattelin, että kyllä, tästä minä pidän. Suuren orkesterin soinnissa on jotain aseistariisuvaa - ja millä meiningillä he soittivatkaan! Jazzin rytmi vei mukaansa välittömästi.

Ennen keikkaa jännitin, miten jaksan kuunnella kaksi tuntia räppäämistä, sillä en ole tuon tyylilajin ystäviä. Pelkoni osoittautui turhaksi ja keikan lopuksi huomasin olevani siinä samassa hurmoksessa kuin koko muukin tuhatpäinen katsojajoukko. Artistien energia tarttui.

En ole käynyt aiemmin keikoilla juurikaan, sillä en ole kokenut sitä luontevaksi, mutta Ricky-Tick Big Band ja Julkinen Sana teki minuun niin suuren vaikuksen, että keikan jälkeen jäin haaveilemaan seuraavasta mahdollisuudesta mennä heidän tai jonkun muun keikalle. Tätä musiikki ja poikkitaiteellinen festivaali saavat parhaimmillaan aikaan.
 -Jani

Voi Ricky-Tick Big Band sanon minä. Kuten ennakkomietinnöissä manitisinkin keikka oli todellakin hyppy tuntemattomaan. Olin aikaisemmin kuullut ehkä yhden kokoonpanon kappaleen, mutta minulla ei ollut mitään aavistustakaan, että se oli nimen omaan Ricky-Tick Big Bandin kappaleita! Keikka oli kuitenkin minulle kaiken kaikkiaan positiivinen yllätys. En ole perehtynyt jazziin paljon sen enempää kuin räppiinkään, mutta kappaleita oli silti hauska kuunnella. Kappaleet tietysti kruunasivat mahtavat soolot, joissa soittajat pääsivät irrottelemaan. Kaikkein hienoimpana mieleen jäi huima rumpusoolo erään kappaleen aikana, jota nyt en valitettavsti kykene nimeämään. Meno teltassa oli hillitön ja porukkaa oli todella paljon. Viihdyin keikalla oikein mainiosti ja Big Band soi hienosti, mutta silti en oikein päässyt mukaan siihen samaan hypetykseen, joka suurimmalla osalla yleisöstä oli. Luultavasti yksi syyllinen siihen on se, että keikalla ei lopulta ollut minulle paljon tarttumapintaa. Menin keikalle lähes tietämättömänä orkesterin materiaalista ja se kyllä vaikutti myös lopputulemaan. Keikka oli kuitenkin kaikesta huolimatta mahtava kokemus.
-Helena

Kuvaaja Ville Munter

Kaikista Jyväskylän Kesän tapahtumista odotin eniten RTBB ja Julkinen Sana -kokoonpanon keikkaa. Olin joitakin kappaleita kuunnellut etukäteen Spotifysta pitkin kevättä, mutta en hirveästi, sillä jazz-rytmit eivät aina oikein iske. Pelkäsin myös keikkafiilikseni laantuvan, jos jazz ottaa ylivallan. Keikan alkuosio sai minut jazzin lumoihin, mitä mukavasti tuuletti suomalainen rap. Hieman ennen ja jälkeen väliaikaa tunnelma silti jotenkin hiipui. Liekö syynä rauhallisemmat ja tuntemattomammat biisit, mutta huomasin innostukseni lopahtavan.

Notkahduksen jälkeen tunnelma onneksi nousi kattoon ja jazz-rytmit veivät minut niin mukanaan, että taidan olla ekstaasissa vieläkin! Tunnelma koko teltassa oli keikan ajan intiimi ja välitön, mikä teki fiiliksestä entistä paremman.

Ekstaasihekumoissani totean edelleen: tätä täytyy saada lisää! Svengaavat sävelet, iskevät sanat ja karismaattiset muusikot – mitä muuta voi toivoa.

-Taru

Jälkipuinti: 2theatre Boris and Ingrid

On hämmästyttävää mitä kaikkea voi kertoa pelkällä kehonkielellä, muutamilla älähdyksellä ja kasviksilla! Boris and Ingrid kosketti, nauratti ja innosti. Näyttelijät tekivät loistavaa työtä tuodessaan eloon vanhan pariskunnan elämäntarinan ja sen väistämättömän päättymisen. Esityksestä välittyi loistava läsnäolo ja näyttelijöiden rautainen ammattitaito. Näyttävimpiä ja mieleenpainuneimpia kohtia esityksestä olivat erityisesti parivaljakon innostuessa tanssin pyörteisiin ja kukkakaaleilla tehty nukketeatteri.

                               kuva Nina Huisman

Näin itsekin teatteria tehneenä esitys toi paljon uusia näkökulmia teatterin tekemiseen ja sai erityisesti kiinnostumaan entistä enemmän sanattomasta teatterista. Esitys tarjosi vaikka mitä samaistuttavaa iästä tai muustakaan riippumatta. Esityksen keskeisessä osassa ollut vanha pariskunta vietti totisesti elämänsä parhaimpia hetkiä ja elivät täysillä tanssien ja huvitellen mitä kummallisimmilla tavoilla. Poskissa kyllä tunsi nauraneensa esityksen jälkeen! Todella hauskasti toteutettu esitys jätti hyvän mielen ja oli kyllä todella hyvä aloitus Jyväskylän Kesän teatteriohjelmassa.

-Helena

Jälkipuinti: Guardia Nueva, Saara Aalto ja Teemu Roivainen

Kävin katsomassa ja kuulemassa Jyväskylän Kesän keskiviikkoillassa Guardia Nuevaa, solisteinaan Saara Aalto ja Teemu Roivainen. Konsertissa tango ja iskelmä kohtasivat musikaalimaailman, mikä jo etukäteen kiinnosti kovin.

Konsertin ohjelmisto koostui iskelmistä, tangoista ja musikaalikappaleista, sekä muutamasta yllätyksestä. Tosin musikaalifanina odotin, että varsinaisia musikaalikappaleita olisi kuultu illan aikana enemmän kuin 4. Harmitus tästä ei jäänyt kuitenkaan päällimmäiseksi tunteeksi, onneksi.

                                          Kuva: Ville Munter

Guardia Nueva on käsittämättömän taitava orkesteri. 15 henkinen joukko loihti paikoin hyvinkin massiivista, pauhaavaa musiikkia ja toisaalta herkkää tunnelmointia. Kapellimestari Raimo Vertainen oli vertaansa vailla tunnelman ylläpitäjänä myös välispiikeissä.

Saara Aalto ja Teemu Roivainen eläytyivät esittämiinsä kappaleisiin vahvasti. Minulle kuulijana vaikuttavimmat kokemukset syntyivät kummankin artistin kohdalla, kun he lauloivat voimakkaasti. Hiljaisemmat kappaleet olisivat kohdallani vaikuttaneet enemmän kenties hieman intiimimmässä esitystilassa. Juurikin suurien tunteiden konserteille Teltta toimii esitystilana todella hyvin.

Ilta oli kovin onnistunut, viihdyttävä. Kuin olisi Tangomarkkinoilla käynyt - hyvässä mielessä.

                                          Kuva: Ville Munter

-Jani

Jälkipuinti: Marc Gassot: Dark Side of The Mime

Odotin eniten Jyväskylän Kesän ohjelmistosta Marc Gassotin Dark Side of the Mime -esitystä. Odotukseni ei ollut turha. Esitys oli sanalla sanoen huikea!

Gassot vyörytti pornomimiikkaa ja splatteria sellaisella taidolla ja tahdilla, että varmasti heikompia katsojia hirvitti! Esitys oli hauska yllättävä, jännittävä, uudenlainen.

Jo esityksen trailerin perusteella oli selvää, että Gassot tulisi osallistamaan yleisöä, jopa viemään jonkun katsojista mukanaan lavalle. Tämä tuo kyllä tottuneelle "minä istun tässä rauhassa katsomossa esitystä"-katsojalle sopivalla tavalla jännitystä. Joudunko minä tuonne? Toisaalta, pääsenköhän minä tuonne? Gassot teki mielestäni tuon osallistavan tilanteen katsojalle mahdollisimman mukavaksi, eivätkä nämä jotka osallisiksi joutuivat, tai pääsivät, näyttäneet traumatisoituneilta.

En ole aiemmin nähnyt tämän tyylilajin esityksiä, mutta en varmasti tule karsastamaan jatkossa, jos mahdollisuus katsomoon pääsyyn tulee. Päinvastoin. Minusta tuli fani - niin tyylilajin, kuin Marc Gassotinkin.

-Jani

Marc Gassot ja Dark Side of the Mime. En edes tiedä mistä aloittaisin tämän ylistyssanojen listani. Gassotin esitys oli juuri sitä kaikkea mitä toivoinkin – ja ehkä jopa vähän enemmän. Todella fyysinen esitys yllätti hyvinkin groteskeilla ja vielä tummemmilla sävyillä kuin mitä olin ennalta osannut odottaa. Minun mielestäni tämä oli vain positiivinen yllätys, ja nauroin esityksen alusta loppuun vedet silmissä. Voin kuitenkin hyvin ymmärtää miksi esityksellä on K – 18 merkintä. Gassot otti katsojat aktiivisesti osaksi esitystään ja osa pääsi/joutui ihan lavalle asti. Gassotin luki yleisöään hyvin ja kukaan osallistujiksi osuneista ei varmastikaan tuntenut oloaan epämukavasi. Päinvastoin – oma huippuhetkeni esityksessä oli, kun Gassot ”sahasi” minut palasiksi omalle istumapaikalleni ”moottorisahallaan”! Dark Side of the Mime oli minusta ehdottomasti Jyväskylän Kesän ohjelmiston parhaimmistoa. Suomessa kukaan ei tee mitään vastaavaa kuin Marc Gassot Dark Side of the Mime -esityksessä ja siksi esitys tuntui erittäin raikkaalta. Gassot osasi painella juuri sopivasti mieleni synkimpiä sopukoita ja jopa paikoittain haastaa niiden rajoja. Marc Gassot aloitti sydämeni valloittamisen Circo Aereon Acradabra -esityksellä, ja Dark Side of the Mime vei sen lopulta kokonaan.

-Yelena

No huh huh! Dark Side of the Mime jännitti kaikista esityksistä eniten herätti myös kaikista eniten tunteita! Yksinkertaisuudessaan älyttömän hieno ja varmasi koko yleisön vaihtelevan tunnekirjon pinnassa pitänyt esitys. Minun kohdallani esitys lähinnä kutkutti nauruhermoja ja kyllä minä kovaa käkätinkin. Uskomattoman hyväntuulinen esitys vaikka kaikkia esityksessä käsiteltyjä aiheita ei voi ihan hyväntuulisiksi kuvaillakaan. Jännittävää oli myös seurata yleisön reaktioita ja niitä onnekkaita, jotka pääsivät osaksi esitystä. Pienessä mielessäni olisin ehkä halunnut päästä pyörähtämään lavalla, mutta niin ei valitettavasti tällä kertaa tapahtunut. Tietenkin, jos uusi tilaisuus tulee kohdalle päästä vastaavaa katsomaan niin varmasti menen ja odotan tulevaa innolla! Kokonaisuudessaan todella inspiroiva ja hauska esitys, joka teki minusta lajin fanittajan. Kaikessa nerokkuudessaan kahta samanlaista esitystä tuskin löytyy! Marc Gassot on kyllä mieletön tekijä, jolta ei tunnu ideat loppuvan. 

-Helena 

Jälkipuinti: Wusheng Company: Musashi - Miekan tie

Wusheng Companyn Musashi – Miekan tie oli hyvin hypnoottinen esitys, jonka ääressä tunti kului ohi lähes huomaamatta. Äärimmäisen tarkaksi hiottu, ja varmasti satoja treenitunteja vaatinut, koreografia kertoi samurain tarinaa, jossa kuolema todella oli jatkuvasti läsnä. Tunti ei kuitenkaan ollut täynnä pelkkää toimintaa ja taistelua, vaan välillä rauhoituttiin ja muistutettiin myös siitä, kuinka taitavan samurain täytyy myös osata keskittyä sekä hallita mielensä. Kauniin ja yksinkertaisen puvustuksen sekä esiintyjien mustien peruukkien sekä maskeerauksien kanssa välillä melkein unohti, että näyttämö oli täynnä suomalaisia ammattilaisia kansainvälisten tähtien sijaan. Oman alansa ehdottomia ammattilaisia olivat myös esityksen taitavat muusikot. Esitys heräsi eloon, kun upea koreografia ja metallimusiikki kietoutuivat yhteen.

Esityksen jälkeen puhuimme oman pienen porukkamme kanssa hieman auki fiiliksiämme juuri näkemästämme ja kokemastamme. Yllätyin siitä, että ryhmämme mielipiteet jakautuivat niin suuresti. Eräs henkilö tunnusti heti, että särökitara ei koskaan ole kuulostanut hyvältä hänen korvaansa ja tämä esitys ei tehnyt poikkeusta siinä asiassa. Toinen henkilö taas oli sitä mieltä, että esitys oli kovin tasainen ja ei saanut pidettyä hänen mielenkiintoaan yllä, vaan usean pitkän päivän jälkeen hän meinasi jopa torkahtaa kesken esityksen.

Kuvaaja Nina Huisman

Jos metallimusiikki ei kuulosta omaan korvaan hyvältä jäi tästä esityksestä hyvin oleellinen elementti kokematta, ja minun on helppo ymmärtää miksi esitys ei miellyttänyt. Pystyn myös ymmärtämään kommentin siitä, että esitys olisi ollut tasainen. Itse en kuitenkaan pitänyt t

ätä tietynlaista tasaisuutta ongelmana vaan enemmänkin osana tarinaa. Ainut asia joka minua esityksessä hieman vaivasi oli esiintyjien yksittäiset repliikit kesken esityksen, joiden funktiota en oikein ymmärtänyt. Osa näistä repliikeistä oli suomeksi ja osa ruotsiksi ja en myöskään löytänyt syytä tähän kaksikielisyyteen.

Tästä huolimatta pidin Wusheng Companyn esityksestä todella paljon. En ole koskaan aikaisemmin nähnyt mitään vastaavaa ja on hienoa nähdä kuinka monipuolista sekä ammattimaista kulttuuria Suomessa nykypäivänä tehdään. Suosittelen siis Musashi – Miekan tietä lämpimästi kaikille!

-Yelena

Kuvaaja Nina Huisman

Jälkipuinti: Circo Aereo: Abracadabra

Tunnelma viime viikon torstaina Jyväskylän kaupunginteatterin suurella näyttämöllä oli kuin suoraan menneen ajan sirkuksesta; Tommi Lindellin osuva livemusiikki, valot, puvustus sekä lavastus loivat käsin kosketeltavan tunnelman, joka vei välittömästi katsojan menneeseen maailmaan ja pois festivaalikaupungin sykkeestä.

Miimikko Marc Gassot teki suuren vaikutuksen tarkalla mimiikallaan. Hän osasi omissa kohtauksissaan ottaa yleisön haltuun, oli katsoja sitten lapsi tai aikuinen. Oli ilo nähdä suomalainen miimikkotaituri, sillä kovin usein en ole kotimaiseen mimiikkaan törmännyt. Onneksi sekä fyysinen teatteri että sirkus ovat nousussa esittävissä taiteissa. Ehkäpä kymmenen vuoden päästä tällaisia esityksiä on nähtävillä pilvin pimein. 

Valokuva: Nina Huisman

Esitys olisi kaivannut heti alkuun vauhdikkaampaa otetta. Pyörivien jonglöörauslautasten aikana tunnelma hieman hiipui esityksen ensimmäisten minuuttien jäljiltä. Kohtaus osoitti eittämättä suurta taituruutta sekä Gassotilta että etenkin notkeusakrobaatti Jatta Borgilta, mutta olisin kaivannut Gassotin lavaisännäksi, joka olisi omalla mimiikallaan rytmittänyt kohtausta paremmin. 

Kokonaisuutena Circo Aereon Abracadabra oli onnistunut, sillä viimeisen akrobatianumeron jälkeen olo oli häkeltynyt – nytkö tämä jo loppui? Menneessä ajassa upeiden taiteilijoiden kanssa olisi viihtynyt erinomaisesti vielä ainakin vartin pidempään. 

-Taru

Ennakkomietintöjä: Marc Gassot: Dark Side of the Mime

Kaikista Jyväskylän Kesän huikeista esityksistä olen odottanut ehkä eniten Marc Gassotin Dark Side of the Mime -esitystä. Jyväskylän Kesän esitteessä esitystä kuvaillaan groteskiksi, tajunnanräjäyttävän fyysiseksi sekä runsaasti mustaa huumoria sekä hätkähdyttävää pornomiimiä sisältäväksi. Esitykselle on tämän lisäksi lyöty K – 18 merkintä. Gassot on sanonut, että lavalla ei varsinaisesti tapahdu mitään hätkähdyttävää, jokainen luo mielikuvat omassa, likaisessa mielessään. Itse olen suuri mustan huumorin ystävä ja pidän mm. elokuvista jotka sisältävät ääriväkivaltaa. Näitä puolia itsessäni tutkiessani joudun toteamaan, että Gassotin esitys uppoaa minuun todennäköisesti kuin kuuma veitsi voihin. Tai tässä yhteydessä voisi varmaankin puhua myös jonkun muun uppoamisesta ihan jonnekin muualle, mutta jätetäänpä se nyt kuitenkin väliin… Pääsin myös näkemään jo pienen pilkahduksen Gassotin ammattitaidosta torstain Circo Aereon Acradabra -esityksessä, ja jo pelkästään tuon kokoperheen esityksen perusteella fanitan Gassotia jo jonkin verran. Ennakko-odotukset ei siis voisi olla korkeammalla!

-Yelena

Marc Gassotin Dark Side Of The Mime on esitys, jota odotan eniten Jyväskylän Kesän tarjonnasta.
Gassot on tuttu näyttelijä minulle entuudestaan esimerkiksi televisiosarja Mustista Leskistä. Teatterin lavalla en ole häntä aiemmin nähnyt.
Katsoin taannoin lyhytelokuvan L'Artiste, jossa Gassot näytteli mimiikan keinoin ja viimeistään se sai minut vaikuttumaan. Samoin Circo Aereon Abracadabra vaikutti eritoten Gassotin osalta. Herkkää, älykästä tekemistä häneltä. Odotan Dark Side Of The Mime -esitykseltä vahvaa läsnäoloa, yllättävyyttä, hauskaa, rujoa tekemistä.
 -Jani

Näin Marc Gassotin ensimmäistä kertaa livenä Circo Aereossa pari päivää sitten ja kyllä oli huikea sekin! Ehkä siitäkin syystä voin sanoa olevani fani jo aika kympillä. Odotan Dark Side of the Mime -esitystä todellakin innolla. Esityksessä tullaan näkemään juuri sen tyyppistä huumoria, jonka uskon lauantai iltana uppoavan loistavasti, ainakin minuun! Jännitystä tuo myös se, että koskaan ei tiedä milloin sinut tempaistaan lavalle ja pääset itsekin osaksi esitystä. Näin kuitenkin käy valitettavasti vain harvoille... Kaiken kaikkiaan olen huomannut pitäväni mimiikasta erittäin paljon ja siitäkin syystä odotukset tälle illalle ovat korkealla.
-Helena

Marc Gassot: Dark Side of the Mime tänään, lauantaina 16.7. Jyväskylän kaupunginteatterilla klo 20.00